Leikki-ideoita vauvan ja taaperon kanssa

Ennin kanssa leikkiminen on muuttunut koko ajan mielekkäämmäksi tytön kasvaessa isommaksi ja omaksi persoonakseen. Vastasyntyneen kanssa ei voi juurikaan leikkiä mitään kun vauva ei vielä ole kiinnostunut ympäröivästä maailmasta (tai ainakaan osaa osoittaa sitä), mutta jo aika pienen vauvan kanssa vastavuoroinen leikkiminen onnistuu toki ihan hyvin.

Meidän ensimmäiset leikit Ennin kanssa olivat erilaisia laulu- ja loruleikkejä, joita tyttö pysähtyi kuuntelemaan silmät tapittaen jo parin kuukauden ikäisenä. Olemme aina laulaneet tytölle paljon ja laulamme edelleen lähes joka ilta perinteiset viisi tuutulaulua (Peikkoäidin kehtolaulu, Levon hetki, Tuiki tuiki tähtönen, Sininen uni, Nuku nuku nurmilintu). Nykyään Enni tapailee näiden viiden laulun sanoja aina etukäteen, sillä hän muistaa tarkalleen mitä pitää laulaa milloinkin. Jos järjestys vaihtuu, tyttö katsoo minua hetken ihan hiljaa ja sanoo sitten tiukasti ”ei”.

Kävimme Ennin kanssa vauvakerhossa noin 6-9 kk iässä ja opimme sieltä paljon erilaisia lauluja ja loruja, joita sitten kotonakin harjoiteltiin - osaa edelleen. Metrolla mummolaan, Tapu-tapu tap, Leivotaan, Aa ram sam saa ja Kun on oikein pieni tulivat kerhossa tutuiksi ja osaa leikitään kotona vieläkin. Enni osaa nykyään myös itse aloittaa laulut ”Aa aa ankka” ja ”Tuiki tuiki tähtönen”; jälkimmäisessä hän osaa hienosti tehdä käsillään tuikkeenkin.

Laulujen ja lorujen jälkeen leikkiarsenaaliin tulivat piiloleikit, taputus ja vilkutus. Pienen lapsen mielestä on ihanaa kun tuttu aikuinen tulee näkyviin ja hurjan jännittävää kun tämä menee piiloon vaikkapa huivin taakse. Seuraavassa vaiheessa lapsi alkaa itse mennä lelujen ja huonekalujen taakse piiloon ja iloitsee kun hänet sieltä löydetään. Enni on nykyään tosi kova leikkimään piiloleikkejä ja selvästi ymmärtää jo jutun juonen hyvin. Vielä hauskempaa leikistä tekee sen kun aikuinen joutuu ensin ”etsimään” häntä ympäri huonetta kunnes tyttö löytyykin kirjan takaa.

Lelut ovat nykyään myös ihan erilainen osa Ennin leikkejä kuin pienenä vauvana. Vauvaleikit olivat aika puhtaasti vuorovaikutusta vanhempien kanssa kun taas taaperoleikeissä on yleensä mukana jokin tavara, jota sitten katsotaan yhdessä tai jota Enni katselee ihan itsekseen. Valokuvakirjat ovat tällä hetkellä tytön mielestä ihania ja niistä osoitellaan jokainen henkilö ja monet tavarat läpi useaan kertaan päivässä kertoen samalla, mitä tai keitä ne ovat. Myös pehmolelut ovat muuttuneet Ennille koko ajan tärkeämmiksi ja tyttö tykkää välillä kanniskella niitä ympäriinsä ja asettaa leluja istumaan erilaisille tasoille.

Nyt kun kävely (ja juoksu) sujuvat Enniltä jo aika ongelmitta on ympäristön tutkiminenkin muuttunut helpommaksi. Tyttö on alkanut myös kiipeillä rahien ja tuolien päälle, mikä edelleen lisää kodin potentiaalista leikkipinta-alaa. Yksi asia, minkä on oikeasti vasta vanhempana ymmärtänyt on vanha sanonta ”leikki on lapsen työtä”. Se on niin totta, sillä leikin avulla lapsi oikeasti oppii ja kehittyy, ja omaksuu monenlaisia taitoja, joita tarvitsee sitten isompana. Annetaan siis lasten leikkiä ja tarjotaan pienille aivoille mahdollisimman paljon virikkeitä - vaikka se leikki joskus onkin vähän äänekästä tai sotkuista!