Arki alkaa taas

Tänään juhlitaan vielä loppiaista ja nautitaan viimeisistä lomapäivistä, mutta ylihuomenna alkaa taas koulu ja arki. Mieheni on toki ollut töissä jo välipäivistä asti, mutta minulle ja Ennille tämä joulunaika on ollut ihanaa kotielämää. Olemme ehtineet leikkiä paljon sekä sisällä että ulkona ja tyttö on kolmessa viikossa tuntunut kasvavan ihan valtavan paljon. Isoin muutos on ehkä ollut oman tahdon yhtäkkinen kasvaminen; tyttö ei enää anna löytämäänsä kaukosäädintä tai kännykkää kiltisti takaisin jos haluaa sillä hetkellä tutkia sitä ja suuttuu esim. nähdessään naksupussin saamatta sieltä naksuja. Toisaalta hän osaa myös näyttää tyytyväisyytensä ihan eri tavalla kuin ennen pusujen, halauksien ja naurun kautta.

Vaikka tätä rentoa kotielämää tuleekin varmaan taas ikävä, on omalla tavallaan ihan mukavaakin päästä kouluun - ei loman loppuminen siis mitenkään musertavalta tunnu. Vaihtelu virkistää ja minä viihdyn koulussa, samoin Enni viihtyy hoitopaikassaan. Alkuvuosi tulee koulussa olemaan aika tiukkaa aikataulullisesti, mutta helmi-maaliskuussa tahdin pitäisi onneksi hieman hellittää. Silloin meillä vaihtuu kurssi ja RiHaVe (rintakipu, hengenahdistus ja verisuonikirurgia) vaihtuu OHeRa:n (onkologia, hematologia ja reumatologia). Olemme kollegoilta kuulleet, että tämä kurssi on paljon kevyempi ja sisältää jopa vapaapäiviä, eli ehdin silloin viettää enemmän aikaa Ennin kanssa kotona.

Olemme vähän jännittäneet, miten Enni osaa mennä muutaman viikon tauon jälkeen taas hoitoon, mutta uskon kuitenkin, että ihan hyvin. Ensimmäiset päivät ovat ehkä taas vähän totuttelua, mutta tuttu hoitotäti ja kaverit varmasti muistuvat nopeasti tytön mieleen. Joululoman jälkeen voi sitä paitsi olla tytöllekin ihan hauska taas saada vaihtelua pelkkään kotona olemiseen. Ylihuomennahan sen sitten näkee.


Ensi viikko on koulussa ihan samankaltainen kuin viikot ennen joulua, mutta pari seuraavaa viikkoa ovatkin sitten vähän erilaiset: menemme viikoksi harjoitteluun sairaaloihin ympäri Suomea ja viikoksi harjoitteluun terveyskeskuksiin Etelä-Suomessa. Minä pääsin Jorviin sairaalaharjoitteluun ja Espooseen terveyskeskusharjoitteluun, yliopisto pyrkii onneksi sijoittamaan pienten lasten vanhemmat lähelle kotia. Sinänsä jos Enniä ei olisi mukana kuvioissa olisi ollut ihan hauskakin lähteä tutustumaan Suomen terveydenhuoltoon jossain ihan muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Joka tapauksessa on kiinnostavaa päästä näkemään muutakin kuin Meilahden sairaalaa ja osallistua kollegoiden työhön pienemmässä ryhmässä; menemme pienryhmän sijasta pareittain näille lyhyille sairaala- ja terveyskeskusjaksoille.

Joulun jäljiltä koti on vieläkin ihan täynnä uusia leluja, kirjoja ja muita tavaroita, joita pitäisi varmaan alkaa pikku hiljaa laittaa paikoilleen. Ajattelimme taas käydä Ennin lelut järjestelmällisesti läpi ja laittaa osan johonkin laatikkoon sängyn alle. Tällä hetkellä leluja on olohuoneessa ja Ennin huoneessa ympäriinsä niin paljon, ettei tyttö ehdi keskittyä oikein mihinkään kunnolla kun jostain löytyykin jo uusi hieno lelu. Jossain vaiheessa pois laitetut lelut voi sitten taas kaivaa sängyn alta ja leikkeihin tulee sitä kautta vaihtelua. Jonkinlainen pieni kirjahyllykin alkaa pikku hiljaa olla ostoslistalla kun Ennillä alkaa olla niin paljon omia lastenkirjoja. Niitä olisi kätevä säilyttää jossain tietyssä omassa paikassa, jolloin ne myös löytyisivät tarpeen tullen helpommin kuin nykyään.


Arjen alkaminen tarkoittaa valitettavasti myös uusien liikenneyhteyksien opettelua; Länsimetro tuli vihdoin ja vei mukanaan meidän asuinalueen bussiyhteydet keskustaan. Matka Kamppiin kesti meiltä ennen noin 30 min ja taittui yhdellä bussilla, nykyään matka kestää 45 min ja sisältää yhden vaihdon. Koulumatka tulee olemaan vielä hirveämpi - yhden vaihdon ja 30-45 min matka tulee sisältämään jatkossa kaksi vaihtoa ja kestämään yli tunnin. Harmittaa siis koko länsimetro tällä hetkellä aika lailla, mutta kaipa tähän uuteen systeemiin on vain totuttava. Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että asioista ei saisi valittaa jos ei ole valmis tekemään mitään muutoksen eteen; siksi allekirjoitin itse adressin, joka säilyttäisi bussilinjat länsimetron jatkeen alueelta kunnes se on rakennettu joskus vuonna 2020. Siitä nyt ei ainakaan voi haittaa olla. Eiköhän se arki lähde kuitenkin julkisesta liikenteestä huolimatta mukavasti käyntiin, kolmen viikon loma virkisti joka tapauksessa ihanasti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailman paras raparperipiirakka

Vauvan kanssa Hoplopissa

Kuinka minä pääsin lääkikseen