Vauvaystävät

Ennin syntymän aikaan meidän lähipiirissä oli tosi vähän vauvoja. Enni on sekä omille että miehen vanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi, ja kaikki vauvatouhu on senkin takia ollut meille niin uutta kun lähimmillä ystävillä tai sukulaisilla ei lapsia vielä ole. Eipä niille vanhoille tutuille ole tässä kahdeksan kuukauden aikana ehtinyt juuri vauvoja tullakaan, mutta onneksi olemme vauvakerhon ja muiden väylien kautta saaneet monia uusia vauvakavereita. Ja toki niitä muutamia vanhojakin tuttuja, joilla lapsia on, on tullut nähtyä enemmän nyt Ennin myötä kun elämäntilanne onkin yhtäkkiä hyvin samanlainen.

Normaalisti aikuiset käyvät päivällä töissä tai koulussa, eli päivisin on välillä ollut vaikeaa löytää seuraa vanhoista tutuista. Töiden jälkeen alkaakin Ennin nukkumaanmenoaika lähestyä, eli iltapäivä alkaa itselle olla jo vähän huonoa aikaa tapaamiselle. Onneksi olen löytänyt lähialueelta muitakin äitiyslomalla olevia pienten lasten äitejä, jotka ehtivät tavata myös päivisin. On ollut tosi mukavaa saada muista äideistä sekä Ennille että itselle seuraa vaunukävelyille, puistoon tai päiväkahveille. Vuorovaikutus toisen aikuisen kanssa on kuitenkin aika erilaista kuin vauvan kanssa. Olisi henkisesti aika rankkaa olla joka päivä yksin vauvan kanssa ilman mitään sen älyllisempää keskustelua, vaikka joinakin päivinä on tietysti ihanaa olla ihan vaan kahdestaan oman pienen tytön kanssa. Jokainen kaipaa kuitenkin pidemmän päälle vaihtelua ja olen huomannut, että myös Enni tykkää välillä nähdä uusia ihmisiä ja paikkoja. Ne ovat arvokkaita virikkeitä kehittyville aivoille ja lapsi oppii samalla luonnostaan sosiaalisuutta.

Lisäplussana mainittakoon myös se, että pienten vauvojen äitien kanssa voi jutella ihan eri tavalla itselle ajankohtaisista aiheista kuin vanhojen lapsettomien ystävien kanssa; lapsettomat eivät voi samalla tavalla samaistua valvottuihin öihin, ensimmäisen hymyn aiheuttamiin ilon hetkiin tai koko vessan sotkeviin niskakakkoihin. Muilta äideiltä olen saanut myös paljon korvaamattomia vinkkejä vauva-arkeen (mm. apuvälineet ruokailuun, unikoulu, päivähoito) ja tärkeää vertaistukea vaikeisiin tilanteisiin. Samaan hengenvetoon haluan kuitenkin todeta, että myös vanhojen hyvien ystävien kanssa on ollut ihana jutella niin vauvajutuista kuin uusimmista leffoista aina Ennin syntymästä lähtien. Joskus tekee itsellekin tosi hyvää käydä kokonainen pitkä keskustelu jostain ihan muusta kuin siitä, milloin ja miten vauva nukkui tai söi.

Enni ei itse vielä kovin paljon ota kontaktia muihin vauvoihin, yleensä hän on enemmän kiinnostunut vauvakavereiden vanhemmista. Pientä kosketusta toiseen vauvaan tyttö on aina välillä hakenut, mutta lähinnä siinä saa äiti estää tyttöä tökkimästä toista silmään tms. Viime aikoina havaittavissa on ollut myös pientä vierastamista, varsinkin miehiä kohtaan. Varmaan Enni on tottunut enemmän näkemään naisia kun olemme nyt äitiyslomani aikana nähneet paljon muita äitiyslomalla olevia äitejä, ja miehet ovat siksi tytölle vieraampia. Kyllä hän tosin vierastaa välillä myös naisia, joita on nähnyt vähemmän, ja ylipäänsä vierastaa kaikkia enemmän silloin kun on itse väsynyt. Toisaalta ainakaan vielä tyttö ei vierasta ketään äidin sylistä. Lattialle laskettaessa voi tulla pieni hätä ja varsinkin jos vieras ottaa tytön syliin liian nopeasti, vääntyvät kasvot äkkiä tuhannelle rypylle. Yleensä kuitenkin kun Enni on hetken saanut tarkkailla tilannetta turvallisesti äidin sylistä, uskaltaa hän lähteä tekemään tuttavuutta. Vierastaminenhan sinänsä on ihan tervettä ja tärkeä suojamekanismi lapselle, eli ei sitä liikaa tarvitse harmitella.

Toivottavasti kaikki tämänhetkiset vauvakaverimme pysyvät mukana elämässämme vielä pitkään, olisihan se Ennillekin ihanaa, että olisi paljon suunnilleen samanikäisiä leikkikavereita. Saman ikäisten vauvojen vanhemmat tulevat yllättävää kyllä myös aina jatkossa olemaan saman ikäisten lasten vanhempia, eli vertaistukea olisi sieltä tarjolla parhaimmillaan koko Ennin lapsuuden ajaksi (ja miksei sen jälkeenkin). Muidenkin kuin oman vauvan kehitystä on hienoa seurata ja nähdä, kuinka erilaisia persoonia samannäköisistä nyyteistä lopulta kasvaa.