Lapsen liikkumisen seuraaminen ja ReimaGO-aktiivisuussensori

Saimme Ennin Reima Test Patrol -paketin mukana ReimaGO-aktiivisuussensorin, jota meidän on uimapuvun lisäksi tarkoitus testata nyt kesän aikana (ja miksei sen jälkeenkin). Sensorin kehityksessä on ollut mukana myös Suunto, eli osaamista urheiluteknologiasta löytyy sensorin takaa. Aktiivisuussensori yhdistetään mobiilisovellukseen, josta sensorin keräämää dataa pystyy lukemaan. Sovellus on tehty pelimäiseksi eli lapsenkin on kiinnostavaa tutkia sitä. Aktiivisuussensori ei laske askelia tai kaloreita vaan mittaa liikunnan tehoa ja kestoa (ilmeisesti jonkinlaisella kiihtyvyysanturilla). Enni on vielä liian pieni käyttämään sensoria, mutta päätin ottaa sen itse käyttöön muutamana päivänä ja tutustua sekä sensorin että siihen liittyvän mobiilisovelluksen toimintaan tarkemmin. Aktiivisuussensorin mukana tuli kätevä rannelenkki, jossa itsekin pidin sensoria testien aikana kiinni.





Aktiivisuussensorin käyttöönotto ja yhdistäminen mobiilisovellukseen oli tosi helppoa. Yhteys luotiin bluetoothin avulla ja sovellus ohjasi luomaan uuden tilin ja määrittämään asetuksia. Samaan tiliin sai helposti luotua useampia käyttäjiä ja kaikille pystyi parittamaan oman ReimaGO-aktiivisuussensorin, eli sovellusta olisi helppo käyttää monenkin lapsen liikkumisen seuraamisessa samaan aikaan. Sovellukseen sai myös asetettua päivittäisen liikuntatavoitteen. Sovelluksen ulkoasu oli selkeä ja käyttäminen hyvin intuitiivista.





ReimaGO-mobiilisovellus yhdistetään tosiaan aktiivisuussensoriin bluetoothin avulla ja se pitää kirjaa siitä, kuinka paljon sensorin kanssa on liikuttu. Sovelluksen päänäkymä on eräänlainen peli, jossa edetään pitkin polkua. Polkua pääsee kulkemaan eteenpäin kun on kerännyt energiaa, eli liikkunut sensorin kanssa. Polkua kulkemalla saavutetaan uusia tasoja, ja uudelle tasolle päästessään saa saavutusmerkin sovellukseen. Vinkkinä ReimaGO:n ohjevihkosessa sanottiin, että peliin voi asettaa myös palkintoja tiettyjen liikkumistavoitteiden kohdalle. Palkinto voi olla mitä tahansa vanhemman keksimää, sovellus vain luo kätevän mittasysteemin tavoitteen saavuttamiseksi. Isommalle lapselle tällainen palkintosysteemi olisi varmasti tosi kannustava ja motivoisi lasta liikkumaan uudella tavalla. Itsestäkin oli ihan hauskaa kerätä sovellukseen energiaa ja katsoa, kuinka pitkälle polulla pääsi omalla liikkumisella etenemään. Sensori kerää liikkuessa dataa ilman mitään yhteyksiä, ja bluetoothia tarvitaan vain datan purkamisvaiheessa sovellukseen. Parilla testikerralla datan "siirtäminen" toimi tosi hyvin ja nopeasti.






Pidin sensoria ensimmäisenä testipäivänä ihan kotona, yhteensä noin 6 tunnin ajan. Tuon kuuden tunnin aikana emme käyneet kodin ulkopuolella, eli liikettä tuli vain sisällä kävelystä, Ennin nostelusta ja tytön kanssa leikkimisestä. Sensori oli välillä vähän kömpelön ison tuntuinen ranteessa, ja Ennikin sen huomasi moneen otteeseen ja yritti irrottaa koko vempelettä. Lapsella aktiivisuussensori pitäisi mielestäni ehdottomasti laittaa vaatteisiin, jolloin rannehihna ei häiritse leikkejä ja lapsi ei välttämättä edes huomaa sensorin olemassaoloa.
 



Toisena testipäivänä tarkoitukseni oli laittaa aktiivisuussensori ranteeseen vaunukävelyn ajaksi, mutta unohdin sen rattaiden työntöaisassa riippuvaan lokerikkoon. Siellä se mittaili aktiivisuutta kahden puolen tunnin bussimatkan ja parin tunnin kävelyn aikana. Tulokset eivät siis olleet mitään maailman parhaita, mutta aktiivisuutta kertyi lokerossakin.




Kolmantena testipäivänä pidin aktiivisuussensoria päällä vaunukävelyn aikana. Päätin laittaa sensorin tällä kertaa nilkkaan, koska kädethän eivät vaunuja työntäessä kovin paljon heilu (ja nilkassa remmi ei jätä niin selkeää rusketusraitaa). Peruskävelymme kestää nykyään noin 1-1,5 tuntia (ja matkaa tulee noin 5 km), joten tämä testikävely oli hyvin tavanomainen: kesto 1 h ja matka 4,7 km. Aktiivisuutta kertyi sen aikana ihan hyvin, eli laite rekisteröi liikkeen nilkastani hyvin. Datakuvassa tämä kävely näkyy noin klo 18-19, muut aktiivisuudet siltä päivältä olivat taas vaunuihin unohtuneen sensorin ottamia merkintöjä. Vaunukävelyn intensiteetti oli selvästi suurempi kuin minkään muun liikunnan, eli sovellus kyllä mittaa myös liikunnan rasittavuutta ihan hyvin.


Testipäivien data. Sensori näyttää siis liikunnan ajankohdan ja intensiteetin; mitä korkeampi pylväs, sitä intensiivisempää liikunta on ollut.


ReimaGO on mielestäni hauska keksintö lapsen liikkumisen motivoimiseen ja seuraamiseen, vaikkakaan Ennin kokoisella vauvalla sensorilla ei vielä tee oikein mitään. Aktiivisuussensori on myös kooltaan aika pieni (halkaisija pari senttimetriä), eli en kyllä laittaisi sitä alle 3-vuotiaan lapsen vaatteisiin valvomatta lasta koko ajan. Olisihan sensori varmaan hankala nielaista, mutta mahdollisuus siihen olisi olemassa. Sensori soveltuu paljon paremmin siis isommille lapsille, jotka tajuavat jo itse jotain sovelluksesta ja ovat kiinnostuneita etenemään pelissä, ja jotka eivät vahingossakaan nielaise sensoria. Vauvan tai taaperon liikkumista ei muutenkaan tarvitse sen kummemmin laitteilla seurata muuten kuin kiinnostusmielessä. Äidin tai isän ranteeseen sensorin voi toki pienenkin lapsen kanssa puuhatessa laittaa ja sovelluksen peliä (värejä ja ääniä) voidaan välillä ihmetellä yhdessä.


Taso läpi!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kandijuhlat ja ensimmäisen opiskeluvuoden muistelua

Kuinka minä pääsin lääkikseen